Mukana kiertueella seikkailevat:
Eero – rummut, taustaulu
Hede – basso, kirjuri
Jim – kitara, toinen kitara, taustalaulu
Kasperi – koskettimet, taustalaulu
Leo – kitara, joku kitara, taustalaulu
Viljami – laulu
Joonas – lavatekniikka, logistiikka
Karppa – äänen- ja renkaanpaine
22.11. Peltohovi, Kiuruvesi
Kello herättää hotellin aamiaiselle. Ravintoa sisään ja tien päälle. Illan ja yön aikana on paikkakunnalle saapunut talvi. Talvimaisema on kaunis, mutta liukas. Kiuruvedelle on matkaa nelisensataa kilometriä eikä ihan hirveän isoja teitä. Huomenna vielä ajomatka kotiinkin. Kuka näitä kiertuita suunnittelee. Matka on täynnä paikkakuntia, joiden nimet eivät jäsenistömme kesken soita kelloja kenellekään.
Kukaan meistä ei ollut käynyt aikaisemmin Peltohovissa. Tai Kiuruvedellä. Ennalta tiesimme, että kyseessä on ravintolahotelli, jossa toimii myös yökerho. Kuvista pystyi ennakkoon päättelemään, että lava ei ole hirveän suuri tai korkea. Ja näinhän se oli. Sillä mennään mitä on. Muusikonrentut kantavat kamojaan paikoilleen, kun vieressä pöytäseurue illallistaa. Tunnelmallista. Peltohovissakin on takahuoneessa sauna ja ruokana pippuripihviä! Tällaiseenhan voisi ihan tottua. Harvoin sitä kiertueella syö paremmin kuin kotona. Matkan päällä ruokailu koostuu tyypilliseen tapaan nopeasta, rasvaisesta ja epäterveellisestä tavarasta, jonka tehtävä on mahdollistaa jonkinlainen toimintakyky. Parempi pitkä paska maku kuin lyhyt hyvä.
Soittoaika on epäinhimillinen eli klo 23. Onneksi roudaus vasta aamulla. Soundcheckissä Karpalle paljastuu matalan tilan karmeus. Ääni kimpoilee lavalle ja Viljamin mikki kiertää. 32 kanavaa mölyä on aika paljon, varsinkin kun sitä kulkee PA:sta joka suuntaan. Ainakin basso jytisee. Eturivissä ihmiset kailottavat hittien mukana ja meininki on reipasta. Prosenttimehua on näköjään nautittu. Tilattu 75 minuuttia menee hyvin nopeasti ja setti kääntyy voiton puolelle. ”We want more” on muuten savon kielellä ”lissee, perkele”. Kiitos ja kumarrus. Pieni takahuonelevähdys ja kamat paketteihin. Kello on jo paljon ja huomenna pitkä matka kotiin. Silti osa jää yökerhoon juhlimaan. Hullut. Henkilökunta kysyy monelta haluamme aamupalaa. Olemme kuulemma hotellin ainoat majoittujat. Unta ei todellakaan tarvitse erikseen kutsua, se löysi perille itsekin.
21.11. Kankaanpääsali, Kankaanpää
Päivät kuluvat nopeasti, ja sehän on taas perjantai eli työpäivä. Kankaanpää on Helsingistä käsin aika lähellä eli vain kolme tuntia ajoa, kun pysähdyksiä ei lasketa. Jos keli olisi hyvä, mitä se ei ole. Taivaalta tulee nimittäin tavaraa kaikissa olomuodoissaan. Perillä odottaa Kankaanpää ja kaunis talvimaisema. Vähän toista kuin etelän loskakasat.
Kankaanpää on meille uusi tuttavuus. Sali ei ole kovin suuri, mutta juuri sen kokoinen, ettei jokaisella askeleella pelkää kaatavansa yhtyeen jäsentä tai rakennelmia. Kokeilkaapa itse näillä jättimäisillä jaloilla. Maailman tuhovoimaisin kenkä – 7,8 Richterin asteikolla. Yleisöäkin on saapunut paikalle mukavasti eikä tyhjiä paikkoja paljon näy.
Soitto soi tänään hyvin ja bändi on tyytyväinen omaan toteuttamiseen ja tekemiseen. Jännää mitä muutaman päivän palautuminen muuttaa. Harjoittelut on nyt harjoiteltu ja on aika vain suorittaa. Karppa voivottelee salin akustiikkaa bassojen osalta, ja sen huomaa lavaltakin. Välillä basso jytkyy, välillä ei. Kasperi missaa yhden rivin settilistasta ja hyppää biisin yli. Muu bändi seuraa huuli pyöreänä. Kirjataan silti keikka onnistumisten kirjaan. Mukavaa jättää hyvä ensivaikutelma kaikille. Jopa kahviota pitäneet paikallisen urheiluseuran juniorit käyvät kiittämässä keikasta. Kerrankin nykynuoret osaavat arvostaa laadukasta musiikkia, eikä mitään tietokoneen korjailemaa soundihookia.
Selkääntaputtelujen jälkeen toistuu tuttu epilogi eli roudaus. Työpäivä venyy taas yhteentoista, mutta hyvä fiilis säilyy. Tavarat hotellille ja etsimään Kankaanpäästä auki olevaa baaria, mikä aiheuttaa merkittäviä hankaluuksia. Päädymme paikalliseen sporttibaariin ottamaan kaljat. Työryhmämme jäsenet käyvät vuorollaan esittelemässä laulutaitojaan baarin karaokessa. Kappalevalinnat ovat iskelmävoittoisia. Ilmeisesti suomalaismiehestä ei saa melankoliaa edes hakkaamalla. Bändin sisällä alkaa liikkua huhu, että Karppa on aikoinaan ollut iskelmälaulaja. Miten kääntyi hyvien puolelle, sitä tarina ei kerro. Baariin ei auta jäädä notkumaan, huomenna on aikainen herätys ja pitkä siirtymä halki Suomen.
15.11. Valta Night Club, Lappeenranta
Kello herättää hotelliaamiaiselle. Nopea suihku, ravintoa koneeseen, kaksi kuppia kahvia ja takaisin sisään. Kofeiini tekee unista levottomat ja pinnalliset. Kaikki otetaan mitä saadaan. Tänään soitto klo 21, mikä on vielä edes jotenkin inhimillistä. Tälläkin kiertueella on esityksiä, jotka alkavat klo 23. Yritä siinä sitten olla energinen ja latautunut. Kai Hansen kuulemma pitää tuollaista rytmiä edelleenkin. Ei käykään päivätöissä. Jos tuli jollekin yllätyksenä, niin Queenin soittamisella ei Suomessa rikastu.
Keikan piti alunperin olla Nuijamiehessä, jolta viime viikolla katkottiin sähköt ja vedet maksamattomien laskujen vuoksi. On se nyt perkele, ettei Lappeenrannan kokoisessa kaupungissa saada tuollaista paikkaa kannattavaksi. Huhut Nuijamiehen talousvaikeuksista olivat liikkuneet jo pitkään ja ei voi pitää suurena yllätyksenä, että lippuja ei silloin osta kukaan. Keikkaa saatiin onneksi siirrettyä kadun toiselle puolelle Valta Night Clubiin, joka ystävällisesti suostui ottamaan sopimuksen itselleen. Todella arvostettavaa tukea ainakin lippunsa ostaneille.
Lappeenrannan keskusta on vanhaa seutua ja Valta sijaitsee vanhan keilahallin pohjilla. Mikä tarkoittaa porrasroudausta. Portaat ovat tällä kertaa vielä entistäkin hirveämmät. Puolitoista metriä leveät ja helvetin jyrkät. Rakkaudesta roudaamiseen. Meillähän bändi roudaa itse. Ja soittajille lasku perään toiminnallisen voiman harjoituksesta.
Keikalle joudutaan karsimaan settilistaa, sillä lava ei varsinaisesti ole konserttisalimitoissa. Telkkaritkin jätetään pois, kun eivät mahdu mihinkään. Toisaalta tällä keikalla on tanssilattia, jonne innokkaimmat fanit löytävät nopeasti. Settilistoilta löytyy kyllä tanssittavaa materiaalia. Tosin ei suomalaista. Ja lavalle joutuu rynnimään baarin läpi. Vaikka porukkaa ei ole paljon, niin joku puristaa basistin persettä. Tällaisen käytöksen piti jäädä jonnekin 90-luvulle.
Keikan jälkeen onnellinen bändi jää rentoutumaan takahuoneeseen, jossa on sauna ja poreamme DJ:n soittaessa tanssilattialla uudemman ajan hittejä. Kovan luokan luksusta. Tämä viikonloppu oli hyvä startti ja tästä vain paranee. Ensi viikolla on meikäläiset taas iskussa. Vapise, Suomi.
14.11. Mikaeli, Mikkeli
Tästä se lähtee! Bändin historian suurin yksittäinen kiertue, 26 keikkaa marraskuusta tammikuuhun. A Night at the Opera on julkaistu 50 vuotta sitten ja on todistetusti edelleen aika kuranttia kamaa. Kuunnelkaapa ite. Ja tehkää perässä. Ilman protoolseja ja plugareita. Tällaista levyä on hienoa juhlistaa ja se on kivaa vastapainoa tuolle isolle ja muhkealle Stadion-Queenille. Maailmassa, jossa kaikki muu on isoa, muhkeata ja mahtailevaa, tarvitaan tunnelmallisia, intiimejä ja herkkiä hetkiä. Lavalla ja sen ulkopuolella.
Soittajan näkökulmasta kiertueen ensimmäiset keikat ovat aina hankalia. Show’n muotokielessä on paljon muutakin hiottavaa kuin pelkkä oma ja yhteissoitto, joka sekin vaatii paljon tunteja hioutuakseen. Otapa bändiin vielä kaksi uutta muusikkoa ja saa olla jatkuvasti kieli keskellä suuta ja peukalobasso keskellä kämmentä. Treeneistä huolimatta tai niiden takia.
Keskiviikko ja torstai menivät tuotantopäivinä Sonic Pump Studiosin tiloissa Kalasatamassa. Pitkiä päiviä ja lyhyitä hermoja. Soitetaan biisit, katsotaan vaaranpaikat ja tarkistetaan tekniikka. Siitä sitten kamat kasaan ja perjantaina kohti Mikkeliä, jossa pitäisi olla fyysisesti ja henkisesti täydessä tikissä tai ainakin yleisön silmissä sen näköinen. Helpommin sanottu kuin tehty.
Matkaa joudutaan taittamaan kahdella autolla jonkin oudon katsastusasian vuoksi. Sääntö-Suomi. Autoa ei saa kuulemma pakata panssarivaunun painoiseksi. No, Karppa ja Jimi majailevat Jyväskylässä, joten kaksi autoa hyödyttää kyllä jatkossa, kun ei tarvitse sopia välimatkan kohtaamisia. Perillä odottaa entuudestaan tuttu Mikaeli, jonka akustiikassa on helppo soittajan erotella mitä lavalla tapahtuu. Parhaimpia saleja tältä osin. Bändin fanikin lähettää takahuoneeseen kukkia ja jallua. Asiaa. Meillähän on kaikki hyvin.
Mikaelin keikka lähtee vahvasti liikkeelle ja ykkössetti saa hyvän vastaanoton. Ilmeisesti nykynuoriso sittenkin tykkää musiikista. Ongelmiakin esiintyy. Talon valoteknikko ei ollut saanut mitään tietoa musiikista tai sen sisällöstä. Tähän nähden oli kyllä ammattimies paikallaan. Kakkossetissä tekniikka hajoaa ja piuhat irtoilevat. Tätähän tässä pelättiin ja odotettiin. Yleisö saa onneksi katsoa näytöiltä tietokoneen työpöytää ja todistaa Eero Saarisen kuvaa. Hieno kunnianosoitus hienolle valmentajalle, mutta väärässä paikassa. Vanhempi pariskunta eturivissä käy kiittämässä Karppaa keikan jälkeen. Ei se ehkä sitten huonosti mennytkään.
Tästä se tosiaan lähtee. Keikan jälkeen kamat kasaan ja pubiin nostamaan maljat kiertueen alulle. Suurta tarinaa kirjojen kansiin ei tästä illasta päästä kirjoittamaan, sillä itse kullakin kroppa huutaa lepoa. Huomenna on uusi keikka ja murmelin uusi päivä.